Vaikeuksia vaikeuksia............

Tällä kertaa vaikeudet johtuvat tästä plogista. Ompahan vain hankalaa luoda tekstiä. Tai tekstin luomisessa ei ole ongelmia, vaan siitä, että saa sen kauniisti tänne aseteltua.  Kun ei ole tietokoneiden ystävä niin ei ole. Osaan klikata jouhevasti "tykkään" painiketta feisbuukissa, mutta siihen se sitten jääkin.

Käväisin juuri eräällä vauvapalstalla ja siellä huomasin, että useat äidit kirjoittavat blogia. Se on varmasti hyvä asia pitää jonkinlaista päiväkirjaa elämänvaiheesta, joka on mieleenpainuva kaikinpuolin. Itselläni on kaikinpuolin erikoinen elämäntilanne. Olen raskaana, mutta odotusta varjostaa suru ja pelko. En laske itseäni samaankategoriaan muiden odottajien kanssa, koska ainakin päällisinpuolin tuntuu, että odottajat yleensä ottaen ovat onnellisia ja suunnittelevat, mitä hankkia vauvalle, kumpaa sukupuolta vauva on, jäädäkkö hoitovapaalle äippäloman jälkeen. Mitä, jos odottaja pelkääkin joka päivä, että vauva kuolee kohtuun? Ei uskalla hankkia mitään vauvalle? Eikä todellakaan pohdi, onko vauva poika vai tyttö, vaan syntyykö elävänä vai kuolleena Eihän niin kuulu ajatella, mutta jos niin on ennenkin käynyt, ei sitä muutenkaan osaa ajatella!

Olen sekä vihainen että kateellinen ihmisille, jotka uskaltavat ilmoittaa kaikille plussan saatuaan "meille tulee vauva". Olisi ihanaa, että itsekkin olisi niin varma asiasta ja pystyisi elämään sen mukaan. Siksi siis kateus. Ärsytys taas iskee siinä määrin, että pohdin, miten joku voi pitää asioita niin yksinkertaisena ja itsestäänselvyytenä. Ajatteleeko sellainen ihminen ihan todella, ettei hänelle voi tapahtua mitään pahaa?

Olisi ihanaa, jos pystyisi iloitsemaan ja ajattelemaan, että tämä vauva on ihan oikeasti tulossa meille kotiin asti elävänä. Ja kaikella järjellä ajateltuna se on ihan sama mitä minä ajattelen. Hyvää taikka pahaa, pelkään taikka en pelkää, en voi asioihin kovinkaan paljoa vaikuttaa! Voi kuinka joku hypnotisoisi minut onnelliseksi odottajaksi, joka ei stressaisi koko ajan jotakin.

Käyn välillä vauvapalstoilla lukemassa odottavien äitien kirjoituksia. Toisinaan se saa minut tosi hyvälle tuulella, koska haluan unohtaa stressin ja samaistua "normaalien odottajien" joukkoon. On helpottavaa lukea, miten ihmiset tekevät hankintoja vauvalle. Voi, miten uskaltaisi tehdä jo samaa.

Nytkin stressaan koko ajan, miksei vauvani potki. Vauvani pitäisi liikkua koko ajan ja vielä onnellisempi olisin, jos minut olisi kytketty sydänääni käyrille 24/7. Toivon, että tämä blogin kirjoittaminen auttaisi jollain tavalla.

Lopetan tällä erää ja katson onnistunko tallentamaan tämän tänne niin kuin toivon. Sen jälkeen hyvänyön pusu esikko eelle sänkyyn, lentopusu enkelivauvalle taivaaseen ja silitys vatsassa asustavalle pikku taaperolle <3 kaikki yhtä rakkaita!!!